SINULLE,
Koputan mikrofoniin, en jaksa lausua yksi, kaksi... Juoksen lavalta takahuoneeseen, syvälle maan alle; kirjoitan nopean kirjan. Minuutti huitaisee kasvoihin, STOP -merkki päässäni käskee pysähtymään, vaarallinen risteys. Lasken väsyneen kynän.
Astun lavalle, tuuliviiri pyörii päässäni. Keltaiset lohikäärmebuutsit ilmestyvät ylhäältä. Taskuni on kadonnut, se juoksee kylän polkuja vapaana, tyhjänä 50 centin painosta. Yskäisen mikrofoniin, häikäistyn kohdevalosta. Ei olisi pitänyt palkata Polanskia valomieheksi. Teatterin keinoin hän ihmetyttää, häikäisee. Pöly lasketuu.
Katson tyhjää katua likaisesta ikkunasta ja mietin, josko huomenna...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti