SINULLE,
Vaivainen paperilappu kädessäni astelen mäkeä ylös. Sataa ja tuuli kaivaa sieluun käytävää. Paperilapusta valuvat kirjaimet sateen piekseminä.
Viimeisillä voimilla tavoitan mäen huipun. Huohotan kuuseen nojaten ja katson tyhjään. Kylmenee. Vesi muuttuu rännäksi. Sitten rakeiksi. Ylhäällä mäellä ojennan lappuni taivasta kohden; lukekaa te näkevät.
Tuntia myöhemmin nojaan samaan kuuseen. Tuijotan lappua, eikä siinä lue enää mitään. Vain iso piste on jäänyt jäljelle. Kadonneen lauseen päätepysäkki.
Taivaasta sataa isompia rakeita, tennispallon kokoisia. Yksi niistä voi olla kranaatti. Toivonko todella näin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti