perjantai 16. syyskuuta 2011

TIESIN TÄMÄN

PUUT NÄKYVÄT, KOIRANI NÄKYY. ITSESTÄNI NÄEN VAIN KÄDET, JALAT JA KENGÄNKÄRJET. OLEN SIIS VAIN VÄHÄN OLEMASSA...
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

1 kommentti:

  1. anni sulamaa12. helmikuuta 2012 klo 13.46

    luin juuri kirjasi keskiyön blues. raskasta tekstiä. ja vähän tuttuakin. paniikihäiriöt ahdistuneisuusvierauden tunne, esittäminen.
    kivoja sanoja toivo luovuttaminen(OIKEASTAAN POHJALLA OLEVA LUOTTAMUS JUMALAAN) TOIVO USKO

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)