SINULLE
Yöllä kävelimme hiljaa. Etsimme elämää, mutta se asui varjoissa. Aina kun yritin kurottaa käteni sitä kohti, se ilkkui venyttämällä varjoaan ulottumattomiin. Missä olisi keskijana, jonka päällä voisi seistä, seistä niin, että elämä vyöryisi navan kohdalta lävitse.
Vaan onko niin, ettei sen kulkua huomaa, tai uskalla katsoa silmiin. Kävelenkö hautasmaan soralla vain siksi, että tunnen eläväni. Valehtelijan vapaalippu elämänjunaan takataskussani, piilossa purukumipaketin alla.
Jonain aamuna hyppään pummilla mukaan. Vaikka se olisi viimeinen tekoni, varjojen maassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti